kylvömulta arkistot - Apilankukka

Kylvöjen suunnittelua

Tammikuussa omavaraistelija alkaa rapistella siemenpusseja (on sitä toki tehty silloin tällöin syksymmälläkin, hyvät on varastot erityisesti itse kasvatettujen siementen osalta). Löytyykö vielä sellerin siemeniä? Ne pitäisi kylvää esikasvatukseen ensimmäisten joukossa, että saisi loppusyksystä pulskia sellereitä kellariin. Chililajikkeita voi alkaa miettiä. Minäkin mietin vaikka viime kesänä huomasin olevani chilille allerginen. Keltaisia tomaatteja kokeilen tänä vuonna, jos ne eivät polttaisi suuta niinkuin punaiset. Kaikki tomaatit kelpaavat säilöntään. Kypsennetyt eivät kutita ja pitkään keitetty tomaatti on superterveellinen.

Umpoionti uunissa

Kesällä on helppo umpioida kasviksia uunissa: ensin kerätään kaikenlaista mitä pihalla kasvaa, pilkotaan ne, maustetaan suolalla ja yrteillä ja keitetään niukassa vedessä noin kymmenen minuuttia. Laitetaan puhtaisiin umpiotölkkeihin ja uuniin ensin tunniksi 150 asteeseen, sen jälkeen purkit saavat olla kolmisen tuntia sadassa asteessa ja kun uuni käännetään pois päältä, purkkien annetaan jäähtyä siellä. Säilytetään jääkaapissa. Jos umpioin kalaa, umpiontiaika on kuudesta kahdeksaan tuntia, ensin 150 astetta ja sitten miedompi lämpö, ettei sisältö kiehu purkista ulos. Lihaa en ole vielä uskaltanut umpioida, vaikka luin, että jos umpion kuumentaa perusteellisesti, mahdollinen botuliini häviää. Onko noin? Olisi kiva tietää.

Helmikuun yhteispostauksessa on aiheena juoma sekä kunkin kirjoittajan omavaraistelusuunnitelman eteneminen.

Hyvät humalat

Minä haluan kertoa humalasta. Se kasvoi meidän ja naapurin välisellä aidalla jo silloin, kun rakennettiin tämä talo. Ensimmäiset parikymmentä vuotta se lähinnä ärsytti: joka syksy naapuri leikkasi kuolleet versot omalta puoleltaan joten minunkin täytyi lähteä pihatöihin, etten vaikuttaisi laiskimukselta. Nyt rakastan sitä köynnöstä, ensi keväänä otan siitä uusia alkuja myös ystäväni mökkipihalle kasvamaan.

Humalatee hunajan kera antaa parhaat yöunet. Ihminen nukahtaa ilman hikistä pyöriskelyä ja unen hermostunutta odottelua melkein tuosta vaan. Ainakin minä nukahdan. Humalasta olen kerännyt sen emikukintoja eli humalankäpyjä siinä vaiheessa, kun niissä alkaa näkyä hiukan ruskeita pisteitä. Kuivatan joka vuosi uuden sadon ja vien vanhat kompostiin, koska maku hiipuu talven mittaan. Humalan latinankielinen nimi on Humulus lupulus. Käpyjen keltaiset nystyt sisältävät lupuliinia. Se koostuu karvasaineista nimeltään humuloni ja lupuloni sekä haihtuvista aineista, kirjoitaa Toivo Rautavaara teoksessa Terveysteetä luonnonkasveista (WSOY 1982). Humuloni ja lupuloni lisäävät ruokahalua sekä edistävät ruoansulatusta, haihtuvilla aineilla on rauhoittava vaikutus. Jotkut ovat saaneet humalateestä apua tupakasta vieroittautumiseen. Tupakan poltto taas ehkäisee humalan rauhoittavaa ja sressiä lievittävää vaikutusta.

Lisää humalasta:

https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/humala

Piippo, Sinikka 2017: Mielen ruokaa. Minerva Kustannus. Helsinki
Rautavaara, Toivo 1980: Miten luonto parantaa. WSOY. Porvoo.
Rautavaara, Toivo 1982 : Terveysteetä luonnonkasveista. WSOY. Porvoo

Eräs slowfood- projekti

Omavaraistelua olen edistänyt hidasruokaprojektilla, joka alkoi viime vuoden keväänä tai ehkä jo sitä edeltävänä syksynä. Olin säästänyt porkkanan ja palsternakan kellarisäilytyksen hiekat. Alkukevään kestorikkoja nyppiessä muistin, että jos rikkaruohoja ja hiekkaa yhdistää pussiin ja unohtaa koko asian, saa oivallista kylvömultaa. Tehtiin niin, pussitettiin rikkaruohoja juurineen ja käytettyä hiekkaa. Syksyllä raahasin pussit kasvihuoneeseen samalla kun vein sinne muutakin multaa kevättä odottamaan.

Rikkaruohot ja hiekka olivat kuin olivatkin muuttuneet kylvömullaksi omia aikojaan!
Muutama päivä sitten seuloin juurenpalat ja kivet pois. Paistoin multaa kahdessasadassa asteessa kiertoilmauunissa. Kodissamme leijaileva tuoksu muistutti kissanpissan ja homeisen saunan sekoitusta. Viilentyneeseen multaan sekoitin hiukan kalkkijauhetta ja nyt kelpaa kylveskellä. Paitsi että viikon välein pitää paistaa lisää, kun edellinen satsi loppuu. Ehkä lämmitän leivinuunin, se vie hajut piippua pitkin taivaan tuuliin.

Chili on itänyt, suippopaprikat kylvin juuri. Herneenversoja syödään päivittäin. Ihan näinä päivinä multaan pääsee yrttiselleri ja mukulaselleri.

Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostaussarjaa. Meitä on monta kirjoittamassa: