Hunajaa ja ihanuuksia: Apilankukasta saa ravintoa ihmiset, eläimet ja pienimmätkin pörriäiset. Haluan elää kuin apilankukka: tuottaa kauneutta, makeutta ja terveyttä itselleni ja muille.
Helmikuussa laitetaan ensimmäiset siemenet itämään esikasvatusta varten, jotta seuraavan vuoden ruokahuolto olisi turvattu. Minkälaisia kustannuksia esikasvatuksesta tulee tälle omavaraisuuteen pyrkivälle naiseläjälle? Oikea vastaus: kaalikasvien, sellerin ja purjosipulien siemeniä pitää ostaa parin vuoden välein ja siemenperunat sekä sipulin istukkaat meillä kannetaan kaupasta. Muuten ei tule kustannuksia, ellei halua. Minä haluan! On ihanaa selailla siemenhinnastoja ja kuljeskella kauppojen siemenhyllyjen välejä, metsästää uutuuksia ja haaveilla siitä kesästä, kun kaikki kasvaa kohisten melkein itsekseen ilman hyönteistuhoja, myyriä, kauriita, hellettä ja raekuuroja.
Rahaa poltetaan turhan päiten ainakin parikymppiä uusiin kokeiltaviin siemenlajikkeisiin, vaikka edellissyksynä on otettu talteen omia siemeniä moneksi suveksi. Kaupan taimimultaan hassataan, vaikka omaakin on pussitolkulla. Uusiin kylvöruukkuihin en sentään tuhlaa! Ja taas on ruoan yltäkylläisyys ja vaihtelevuus taattu ainakin vuodeksi eteenpäin.
Muutkin omavaraisuuteen pyrkivät ovat kirjoittaneet saman aiheen tiimoilta. Suuntanaomavaraisuuus-postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Täältä voit lukea lisää:
Omavaraistelijan pakastimet ja kellarikuopat pullistelevat ruokaa tammikuussa. Kanalassa on juuri kuoriutunut pari tipua. Kanimamma pääsee uroksen luokse treffeille näin sydäntalvella, niin vuoden ensimmäiset paistit ovat kesän alussa teurastusvalmiita.
Alan harkita multapussin ostamista. On minulla toki omaa itse tehtyä valmista kylvömultaa pihan perällä, mutta aion käyttää sen keväällä kasvilavoihin. Mullan desinfionti sisätiloissa uunissa paistamalla on jotenkin ällöä touhua, haisee pahalle ja sotkee keittiötä. Ehkä hiukan törsään tänäkin keväänä ja ostan kylpyhuoneen nurkkaan ison pussillisen kaupan multaa. Aion kylvää herneenversoja. Ostan herneet maanviljelijältä suoraan kahdenkymmenen kilon säkeissä, niissä on montaa eri hernelajiketta. Hauskan näköistä, kun jokainen verso on hiukan eri mittainen. Yksi ongelma herneen sisäkasvatuksessa on: herneet tuppaavat homehtumaan mullassa. Usein herneviljelmät siirtyvätkin kanojen herkuiksi ja minä tyydyn kasvattamaan vesikrassia talouspaperin päällä. Se onnistuu aina, jos kylvös ei pääse kuivumaan. Sarviapilan idätys on tähän mennessä onnistunut myös, sarviapilasta saa edullista tosi terveellistä vihreää talveksi.
Kylvöjen suunnittelua
Tammikuussa omavaraistelija alkaa rapistella siemenpusseja (on sitä toki tehty silloin tällöin syksymmälläkin, hyvät on varastot erityisesti itse kasvatettujen siementen osalta). Löytyykö vielä sellerin siemeniä? Ne pitäisi kylvää esikasvatukseen ensimmäisten joukossa, että saisi loppusyksystä pulskia sellereitä kellariin. Chililajikkeita voi alkaa miettiä. Minäkin mietin vaikka viime kesänä huomasin olevani chilille allerginen. Keltaisia tomaatteja kokeilen tänä vuonna, jos ne eivät polttaisi suuta niinkuin punaiset. Kaikki tomaatit kelpaavat säilöntään. Kypsennetyt eivät kutita ja pitkään keitetty tomaatti on superterveellinen.
Umpoionti uunissa
Kesällä on helppo umpioida kasviksia uunissa: ensin kerätään kaikenlaista mitä pihalla kasvaa, pilkotaan ne, maustetaan suolalla ja yrteillä ja keitetään niukassa vedessä noin kymmenen minuuttia. Laitetaan puhtaisiin umpiotölkkeihin ja uuniin ensin tunniksi 150 asteeseen, sen jälkeen purkit saavat olla kolmisen tuntia sadassa asteessa ja kun uuni käännetään pois päältä, purkkien annetaan jäähtyä siellä. Säilytetään jääkaapissa. Jos umpioin kalaa, umpiontiaika on kuudesta kahdeksaan tuntia, ensin 150 astetta ja sitten miedompi lämpö, ettei sisältö kiehu purkista ulos. Lihaa en ole vielä uskaltanut umpioida, vaikka luin, että jos umpion kuumentaa perusteellisesti, mahdollinen botuliini häviää. Onko noin? Olisi kiva tietää.
Tammikuun omavaraistelublogit
Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostaussarjaa, jota ylläpitävät Tsajut- blogin Satu ja Korkealan Heikki. Blogit on jaoteltu Suomen kasvuvyöhykkeiden mukaan, 1 on eteläisin:
Helmikuun yhteispostauksessa on aiheena juoma sekä kunkin kirjoittajan omavaraistelusuunnitelman eteneminen.
Hyvät humalat
Minä haluan kertoa humalasta. Se kasvoi meidän ja naapurin välisellä aidalla jo silloin, kun rakennettiin tämä talo. Ensimmäiset parikymmentä vuotta se lähinnä ärsytti: joka syksy naapuri leikkasi kuolleet versot omalta puoleltaan joten minunkin täytyi lähteä pihatöihin, etten vaikuttaisi laiskimukselta. Nyt rakastan sitä köynnöstä, ensi keväänä otan siitä uusia alkuja myös ystäväni mökkipihalle kasvamaan.
Humalatee hunajan kera antaa parhaat yöunet. Ihminen nukahtaa ilman hikistä pyöriskelyä ja unen hermostunutta odottelua melkein tuosta vaan. Ainakin minä nukahdan. Humalasta olen kerännyt sen emikukintoja eli humalankäpyjä siinä vaiheessa, kun niissä alkaa näkyä hiukan ruskeita pisteitä. Kuivatan joka vuosi uuden sadon ja vien vanhat kompostiin, koska maku hiipuu talven mittaan. Humalan latinankielinen nimi on Humulus lupulus. Käpyjen keltaiset nystyt sisältävät lupuliinia. Se koostuu karvasaineista nimeltään humuloni ja lupuloni sekä haihtuvista aineista, kirjoitaa Toivo Rautavaara teoksessa Terveysteetä luonnonkasveista (WSOY 1982). Humuloni ja lupuloni lisäävät ruokahalua sekä edistävät ruoansulatusta, haihtuvilla aineilla on rauhoittava vaikutus. Jotkut ovat saaneet humalateestä apua tupakasta vieroittautumiseen. Tupakan poltto taas ehkäisee humalan rauhoittavaa ja sressiä lievittävää vaikutusta.
Piippo, Sinikka 2017: Mielen ruokaa. Minerva Kustannus. Helsinki Rautavaara, Toivo 1980: Miten luonto parantaa. WSOY. Porvoo. Rautavaara, Toivo 1982 : Terveysteetä luonnonkasveista. WSOY. Porvoo
Eräs slowfood- projekti
Omavaraistelua olen edistänyt hidasruokaprojektilla, joka alkoi viime vuoden keväänä tai ehkä jo sitä edeltävänä syksynä. Olin säästänyt porkkanan ja palsternakan kellarisäilytyksen hiekat. Alkukevään kestorikkoja nyppiessä muistin, että jos rikkaruohoja ja hiekkaa yhdistää pussiin ja unohtaa koko asian, saa oivallista kylvömultaa. Tehtiin niin, pussitettiin rikkaruohoja juurineen ja käytettyä hiekkaa. Syksyllä raahasin pussit kasvihuoneeseen samalla kun vein sinne muutakin multaa kevättä odottamaan.
Rikkaruohot ja hiekka olivat kuin olivatkin muuttuneet kylvömullaksi omia aikojaan! Muutama päivä sitten seuloin juurenpalat ja kivet pois. Paistoin multaa kahdessasadassa asteessa kiertoilmauunissa. Kodissamme leijaileva tuoksu muistutti kissanpissan ja homeisen saunan sekoitusta. Viilentyneeseen multaan sekoitin hiukan kalkkijauhetta ja nyt kelpaa kylveskellä. Paitsi että viikon välein pitää paistaa lisää, kun edellinen satsi loppuu. Ehkä lämmitän leivinuunin, se vie hajut piippua pitkin taivaan tuuliin.
Chili on itänyt, suippopaprikat kylvin juuri. Herneenversoja syödään päivittäin. Ihan näinä päivinä multaan pääsee yrttiselleri ja mukulaselleri.
Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostaussarjaa. Meitä on monta kirjoittamassa:
